Sukeltaminen vauvauinnissa

Sukeltaminen on monelle vanhemmalle ensimmäinen asia, joka tulee mieleen vauvauinnista. On kuitenkin tärkeää muistaa, että sukeltaminen on vain pieni osa vauvauintia – ja siihen edetään aina vauvan oman tahdin ja valmiuden mukaan.

Vauvauinnin päätavoitteena on tarjota vauvalle myönteisiä ja turvallisia kokemuksia vedessä. Aluksi siis keskitytään veteen totuttelemiseen: yhdessä vauvan kanssa harjoitellaan kasvojen kastamista, roiskeiden sietämistä ja kannutuksia. Näiden lempeiden ja toistuvien harjoitusten avulla vauva oppii vähitellen tuntemaan olonsa mukavaksi vedessä ja ilmaisemaan, milloin hän on valmis uusiin asioihin.

Vauvoilla on syntyessään sukellusrefleksi,tämä primitiivinen heijaste ilmenee useimmilla vauvoilla noin kahdeksan kuukauden ikään asti. Refleksille on ominaista hengitysteiden sulkeutuminen, nielaisu, raajojen ojennus ja silmien avautuminen vauvan joutuessa veteen. Vaikka sukellusrefleksi auttaa suojaamaan vauvaa, vauvauinnissa sukelluksia ei perusteta tähän refleksiin. Sen sijaan sukeltamista harjoitellaan vähitellen ja vauvalle ennakoitavalla tavalla, jotta se on lapselle turvallinen ja myönteinen kokemus.

Vauvauinnissa sukellukseen valmistaudutaan aina asteittain ja yksilöllisesti. Ensimmäisinä vesihetkinä keskitytään:

• veden roiskeiden sietoon
• kasvojen ja kehon kastamiseen
• kannutuksiin, joissa vettä kaadetaan varovasti kasvoille

Näiden harjoitusten avulla seurataan vauvan reaktioita ja varmistetaan, että vauva hyväksyy veden kasvoillaan.  Harjoitteet ja sukeltaminen toteutetaan aina lapsilähtöisesti, vauvaa havainnoiden ja hänen viestejään kuunnellen. Vauva oppii jo ennen ensimmäistä sukellusta tunnistamaan tilanteen ja ennakoimaan, milloin on sukelluksen aika – usein esimerkiksi sanallisen merkin avulla.

Lapsilähtöisyys tarkoittaa myös sitä, että:

• vauva sukeltaa vain, jos hän on valmis ja haluaa
• sukelluksia tehdään maltillisesti ja harvakseltaan
• jokainen vauva saa oppia vedessä toimimista omassa tahdissaan

Vauvauinnin tärkein tavoite ei ole sukellus, vaan yhdessä jaettu ilo, läheisyys ja turvallinen vesileikki. Kun vauva saa edetä omien valmiuksiensa mukaan, myös sukelluksesta voi ajan myötä tulla luonnollinen ja iloinen osa yhteistä vesihetkeä.

Vauvauinnin ohjaaja on aina paikalla tukemassa ja ohjaamassa perheitä. Ohjaaja seuraa vauvan reaktioita, antaa konkreettisia ohjeita harjoituksiin ja huolehtii siitä, että uintihetket pysyvät turvallisina ja iloisina.